Vuonna 2006 Argentiinan Acassusossa toteutettu Banco Ríon ryöstö on yksi rikoshistorian poikkeuksellisimmista tapauksista. Pääsuunnittelijana toimi Fernando Araujo, jonka lähestymistapa ei perustunut väkivaltaan vaan äärimmäiseen älykkyyteen ja tarkkaan valmisteluun. Hän käytti kuukausia pankin rakenteen, turvajärjestelmien ja henkilökunnan toimintojen tutkimiseen. Tavoitteena oli huijata viranomaisia ja mediaa esittämällä tavanomainen panttivankitilanne, samalla kun todellinen ryöstö toteutettiin maan alla rakennettua salaista tunnelia pitkin. Araujo kokosi ryhmän, jossa oli osaajia kaikilta tarvittavilta aloilta: insinöörejä, näyttelijöitä, mekaanikkoja ja pakotiimin johtajia. Heidän tehtävänsä oli rakentaa rinnakkainen tarina, joka piti viranomaiset kiireisinä, samalla kun todellinen toiminta tapahtui täysin toisaalla. Suunnitelmaan sisältyi tarkka aikataulutus, psykologinen harhautus ja logistiikka, jonka avulla ryöstäjät pysyivät askeleen edellä poliisia koko ajan. Tämän mestarillisen lähestymistavan ansiosta ryöstö ei ollut pelkkä rikos, vaan strateginen ja lähes teatterimainen operaatio, joka osoitti, kuinka älykkäällä suunnittelulla voidaan ohittaa nykyaikaisen pankkitoiminnan kehittyneimmätkin turvajärjestelmät.
Ryöstöpäivänä kaikki eteni tarkasti laaditun suunnitelman mukaisesti. Viisi aseistautunutta ryöstäjää astui pankkiin ja otti 23 ihmistä hallintaansa, samalla kun ulkopuolelle syntyi klassisen panttivankitilanteen vaikutelma. Poliisi valmistautui pitkäkestoisiin neuvotteluihin, mutta ei tiennyt, että samalla toisaalla toteutui aivan toinen tarina. Rikolliset olivat rakentaneet maan alle tunnelin, joka yhdistyi pankin varastotiloihin kaupungin viemäriverkon kautta. Tämän salareitin avulla toinen ryhmä pääsi käsiksi rahasummiin, arvoesineisiin ja holvin sisältöön. He työskentelivät rauhassa, käyttivät tehokkaita työkaluja ja siirsivät omaisuutta useiden miljoonien edestä pois paikalta. Operaatio sujui ilman fyysisiä vahinkoja tai ampumatilanteita. Pinnan päällä olevat ryöstäjät viivyttelivät, tekivät harhauttavia vaatimuksia ja pelasivat aikaa. Kaikki osapuolet toimivat täsmällisesti, ja poliisi huomasi tilanteen todellisen laajuuden vasta, kun se oli liian myöhäistä. Ryöstö osoitti, kuinka korkeatasoinen valmistelu, looginen ajattelu ja saumaton tiimityöskentely voivat tehdä lähes mahdottomasta mahdollista. Tämä rikos ei perustunut uhkaan tai väkivaltaan vaan äärimmäisen hyvin suunniteltuun toteutukseen, jonka jokainen osa oli kohdallaan.
Poliisin uskoessa neuvotteluiden olevan kesken, ryöstäjät viimeistelivät jo pakoa tunnelin kautta, joka johti turvalliseen uloskäyntiin useiden korttelien päässä pankista. Siellä odottivat ajoneuvot ja henkilöt, jotka varmistivat paon onnistumisen ilman jälkiä. Kun poliisi lopulta murtautui sisään pankkiin, he löysivät vain hämmentyneitä asiakkaita ja työntekijöitä sekä paperilapun, johon oli kirjoitettu kuuluisa lause: 'Rikkaiden alueella, ilman aseita ja ilman kaunaa – kyse oli vain rahasta, ei rakkaudesta.' Tämä viesti herätti laajaa huomiota ja sai monet näkemään ryöstäjät enemmän taidokkaina järjestelmän haastajina kuin perinteisinä rikollisina. Tapaus sai valtavaa mediahuomiota, ja sen nerokas toteutus sai kansalaiset sekä viranomaiset pohtimaan pankkijärjestelmän haavoittuvuutta. Ryöstö suoritettiin ilman väkivaltaa, eikä yksikään panttivanki loukkaantunut. Tapaus nousi kansalliseksi puheenaiheeksi ja muutti käsitystä siitä, millainen moderni rikos voi olla, millainen moderni rikos voi olla. Banco Ríon ryöstön pako ei ollut vain paon onnistuminen – se oli koko operaation kruunu, joka teki siitä ainutlaatuisen yhdistelmän oveluutta, tarkkuutta ja pelisilmää, jota harvoin nähdään todellisuudessa.
Banco Ríon ryöstö on jäänyt historiaan yhtenä poikkeuksellisimmista pankkikeikoista, joita koskaan on toteutettu. Tapaus nousi nopeasti median kiinnostuksen kohteeksi ja sai osakseen kansainvälistä näkyvyyttä. Se ei ollut ainoastaan suuri rahallinen isku pankille, vaan myös kulttuurinen ilmiö, joka synnytti dokumentteja, kirjoja ja jopa suuren suosion saaneen elokuvateoksen nimeltä 'El Robo del Siglo. Tämä tarina teki vaikutuksen laajasti, sillä sen taustalla oli moraalinen ulottuvuus: väkivallattomuus, älykkyys ja luovuus rikollisuuden välineenä. Vaikka rikolliset jäivät myöhemmin kiinni, heidän toimintansa analysoidaan edelleen rikosoikeudellisessa opetuksessa esimerkkinä täydellisesti suunnitellusta ja suoritetusta rikoksesta. Tapaus synnytti laajaa keskustelua siitä, missä kulkee raja rikollisen nerouden ja yhteiskunnallisen sankaruuden välillä. Se herätti kysymyksiä myös turvallisuusjärjestelmien kehityksestä ja viranomaisten toimintavalmiudesta. Banco Ríon ryöstö jää elämään paitsi Argentiinan rikoshistoriassa myös kansainvälisenä muistutuksena siitä, kuinka luovuuden ja tarkkuuden yhdistelmä voi muuttaa tavanomaisen rikoksen tarinaksi, joka kiehtoo ihmisiä vielä pitkään tapahtumien jälkeen.