Vuoden 1978 Lufthansa-ryöstö on yksi Yhdysvaltain rikoshistorian tunnetuimmista ja laajimmin käsitellyistä tapauksista. Joulukuussa järjestäytyneen rikollisuuden parissa tunnettu Lucchese-perhe toteutti New Yorkin JFK-lentokentällä ainutlaatuisen operaation, jonka mahdollisti lentokentän sisällä työskennellyt Louis Werner. Hän antoi rikollisille yksityiskohtaista tietoa rahakuljetusten aikatauluista, turvallisuustoimista ja reiteistä. Ryhmää johti Jimmy Burke, jonka tarina myöhemmin päätyi valkokankaalle elokuvassa 'Mafiaveljet'. Kohteena oli Lufthansan rahtiterminaali, jonka tiedettiin sisältävän suuria rahasummia, jotka oli toimitettu Yhdysvaltoihin Euroopasta. Ryöstö suunniteltiin tarkasti ja toteutettiin sotilaallisella täsmällisyydellä. Tämä tapaus osoittaa, kuinka merkittävää vaikutusta sisäpiiritiedolla voi olla suurten rikosten toteutuksessa ja kuinka rikolliset kykenevät tunkeutumaan tiukasti valvottuihin paikkoihin, kun valmistautuminen ja tiedustelu ovat huippuluokkaa. Lufthansa-ryöstö ei ollut vain rahaan kohdistunut isku, vaan se paljasti järjestäytyneen rikollisuuden ulottuvuudet ja herätti viranomaisten keskuudessa vakavaa huolta turvallisuusaukkojen olemassaolosta kansainvälisillä lentokentillä.
Ryöstön toteutus oli nopea, tehokas ja suunniteltu viimeistä yksityiskohtaa myöten. Rikollisjoukko saapui Lufthansan rahtialueelle varhain aamuyöllä aseistettuina ja kasvot peitettyinä, tarkalleen tiedossa olevan henkilökunnan vähäisyyden aikaan. Ensimmäinen toimenpide oli vartijoiden ja työntekijöiden hallinta – heidät sidottiin ja pakotettiin vaikenemaan. Samaan aikaan järjestelmien valvonta kytkettiin pois ja valvontakameroiden alueet ohitettiin. Ryöstäjien toiminta perustui sisäpiiritietoon, jonka avulla he pystyivät liikkumaan kohteessa kuin omassa ympäristössään. Saaliiksi saatiin noin 5 miljoonaa dollaria käteistä sekä 875 000 dollarin arvosta jalokiviä. Koko operaatio kesti vain muutamia minuutteja, ja poistuminen tapahtui nopeasti ja huomaamattomasti. Rikos oli niin siisti ja tarkka, ettei poliisille jäänyt selkeitä johtolankoja. Tapaus sai osakseen laajaa huomiota ja nosti riman sille, kuinka huolellisesti toteutettu ryöstö voi sujua virheettömästi, jos suunnittelussa otetaan huomioon oikeat heikkoudet. Lufthansa-ryöstö osoitti myös sen, kuinka sisäpiiritieto voi muuttaa monimutkaisen rikoksen mahdolliseksi ilman, että jälkiä jää tutkijoiden analysoitavaksi.
Heti ryöstön jälkeen alkoi levitä pelko ja epäluottamus niiden henkilöiden keskuudessa, jotka osallistuivat operaatioon. Jimmy Burke, joka johti ryöstöä, epäili että joku saattoi puhua viranomaisille. Tämä pelko johti useiden osallistujien traagisiin kohtaloihin, kun heidät surmattiin estääkseen tietovuodot. Tällaiset välienselvittelyt herättivät nopeasti FBI:n kiinnostuksen, ja viranomaiset aloittivat laajamittaisen tutkinnan. Vaikka useita ryöstöön liitettyjä henkilöitä pidätettiin ja kuulusteltiin, suurin osa rahasaaliista ei koskaan palautunut viranomaisille. Jimmy Burke ei saanut syytteitä nimenomaan tästä teosta, mutta hänen nimensä yhdistettiin toistuvasti tapaukseen. Tutkinta paljasti laajalti järjestäytyneen rikollisuuden toimintamalleja ja toi esiin sen, kuinka pelko voi hajottaa jopa tarkimmin toimivan rikollisverkoston. Lufthansa-ryöstö jäi osittain mysteeriksi, sillä monet yksityiskohdat ovat yhä selvittämättä. Tämä tekee tapauksesta erityisen kiinnostavan ja vahvistaa sen asemaa yhtenä Yhdysvaltain rikoshistorian merkittävimmistä ja puhutuimmista rikoksista. Se opetti tutkijoille, että rikollisryhmän sisäiset ristiriidat voivat lopulta tuhota sen, mitä tarkalla suunnittelulla oli saavutettu.
Lufthansa-ryöstö on muodostunut aikojen saatossa rikosmaailman legendaksi, joka elää vahvasti populaarikulttuurissa. Se on toiminut inspiraationa lukuisille kirjoille, dokumenteille ja elokuville, joista tunnetuin lienee Martin Scorsesen 'Mafiaveljet'. Tapaus kiteyttää järjestäytyneen rikollisuuden logiikan: tarkka valmistelu, lojaliteetin hauraus ja väkivallan uhka. Lufthansa-ryöstö ei ole vain yksi suurimmista rahallisesti merkittävistä iskuista, vaan se muistetaan ennen kaikkea sen jälkiseurauksista – petoksista, murhista ja järjestelmien murtumisesta sisältäpäin. Kulttuurisesti tapaus on jättänyt lähtemättömän jäljen, ja sen tarinaa kerrotaan yhä uudelleen eri medioissa. Se osoittaa, kuinka yksi hyvin toteutettu rikos voi muuttua vuosikymmeniä kestäväksi keskustelunaiheeksi ja oppimateriaaliksi niin viranomaisille kuin tutkijoille. Lufthansa-ryöstön pitkäaikainen vaikutus näkyy edelleen niin turvallisuusalan käytännöissä kuin rikoshistorian opetuksissakin. Tämä ryöstö ei ollut vain teko – se oli tapahtumasarja, joka määritteli uudelleen sen, mitä rikollinen nerous voi parhaimmillaan tai pahimmillaan saada aikaan.